Haikanniemi ja tanssilava

Haikan lava 1954. Kuva (repro): Aaro Kemppainen

Haikanniemen kärjessä on suojeltu esihistoriallinen muinaisjäännös, polttohaudan pohjaosa. Haikan rannassa kasvaa useita rauhoitettuja kynäjälavia. Kynäjalava kukkii hyvin varhain ennen lehtien puhkeamista, monesti jo huhtikuun lopulla ja kasvaa hyvin vanhaksi. Yksi maamme vahvimmista kynäjalavista löytyy Pirkkalasta, Haikanniemen autojen parkkialueen läheltä. Sen tyven ympärysmitaksi on mitattu 395 cm ja rungon 222 cm. Kynäjalava (Ulmus laevis) eli kynnepää on valtakunnallisesti uhanalainen jalo lehtipuu – niitä arvoidaan olevan vain parisen tuhatta koko Suomessa. Muualta Euroopastakin jalavat ovat lähes hävinneet. Pirkkalassa puita on kartoitettu olevan noin 400.

HAIKANNIEMEN TANSSILAVA

Haikan suosittu lava on ollut alusta saakka Haikan omakotiyhdistyksen omistuksessa. Ensimmäinen 1930-1940 lukujen taitteessa rakennettu esiintymislava oli pieni (36 m²) ja avonainen, ilman kattoa.  Se laajennettiin vuonna 1945 noin 80 m² tanssilavaksi.  Nykyisen, vuonna 1955 valmistuneen katetun lavarakennuksen suunnitteli Jukka Rotvius. Haikan juhannusjuhlat ovat olleet lähes taukoamaton perinne. Yksityistilaisuudet, kuten häät ovat yleistyneet lavalla 1980-luvulta lähtien.   Alueen asukkaat eivät kuitenkaan aina ole toivottaneet lavan toimintaa tervetulleksi, kuten seuraava lukijan kirje Aamulehdessä vuodelta 1974 osoittaa.

Lähdekirjallisuus:

  • Markku Valkamo (2000) Haikka – Kartanon maista kotikyläksi. Haikan omakotiyhdistys, Pirkkala.
  • Pirkkalan kynäjalavat (1996). Pirkkalan kunta.
  • Ulla Lähdesmäki ja marita Palokoski (2005) Pirkanmaan kiinteät muinaisjäännökset, osat I-II. Pirkanmaan liitto, Tampere.
Haikan lava vuonna 1945. Kuva (repro): Aaro Kemppainen
Haikan lava vuonna 1941. Kuva (repro): Aaro Kemppainen