Suupan kuntakeskus

Suupan tilan päärakennus kunnantaloksi kunnostettuna Suupanmäellä 1950-luvulla. Kuva: Pirkkala-Seura
Vanha ja uusi kunnantalo kohtaavat. Kuva: Pirkkala-Seura
Valtuustosiipi rakenteilla. Kuva: Pirkkala-Seura
Kunnantalo 1990-luvulla. Kuva: Pirkkala-Seura
Mainos ajalta, kun vielä kerrostalossakin tuli olla juureksille kylmäkellari. Ilmoitus Pirkkalainen lehdessä 1974

SUUPAN KYLÄKESKUS

Nimen, Suuppa, sanotaan merkitsevän lapinkielessä haapaa. Samansuuntainen nimi Suppa merkitsee maassa olevaa syvää kuoppaa, joka on syntynyt jääkauden aikana maahan hautautuneen jäälohkareen sulaessa. 

Tällä mäellä sijaitsi 500 vuotta sitten, ja varmasti paljon aikaisemminkin, tiheään rakennettu kylä. Maanviljelystaloja oli viisi, Kurikka, Kyösti, Ollikka, Ollila ja Suuppa. Jokaisella talolla oli yleensä kaksi asuinrakennusta ja lukuisia muita talousrakennuksia, kuten navetta, talli, lampola, sikala ja tietenkin eläinten eri rehusuojia jne. Pihapiirin ulkopuolella sijaitsivat eri tarkoituksiin rakennetut aitat, saunat, vajat ja riihet. Maata omistamatonta väestöäkin asui lähietäisyydessä, käsityöläisiä, aputyöväkeä jne. Näistä kaikista muodostui mäelle sen ajan kaupunkia muistuttava yhteisö. Tilojen nimien kirjoitusasu on hieman vaihdellut eri vuosisatoina. Tilojen nimet ovat peräisin isäntien etu- ja sukunimistä. 

  • Tilat 1667: Ollila, Ollika, Gösti,  Suppa
  • Tilat 1702-1708: Suuppa, Kyösti, Ollika, Ollila
  • Tilat 1865: Kurikka, Suuppa, Ollila, Kyösti, Ollikka

Tilojen viljelysmaat sijaitsivat lähiympäristössä, metsämaat ja eräalueet kauempana. Kullakin talolla oli oma kalastusalueensa läheisellä Pyhäjärvellä. Vuonna 1858 tapahtui suuri onnettomuus, lähes kaikki mäen rakennukset tuhoutuivat tulipalossa. Kun tilojen viljelysmaat oli jaettu jo1760-luvulla toimitetussa isojaossa, kukin tila rakensi uudet rakennukset omille mailleen. Kyöstin tila muutti länteen noin kilometrin verran, Ollila samaan suuntaan vain parinsadan metrin päähän. Kurikan rakennukset tehtiin noin puolen kilometrin päähän Vähäjärven taakse ja Ollikan Vähäjärven eteläpuolelle. Suupan tilan rakennukset nousivat entiselle tontilleen.

Suupan tilan rakennukset myytiin 1922 perustetulle Etelä- Pirkkalan, nykyiselle Pirkkalan kunnalle, joissa kunnan virasto toimi uuden kunnantalon, v. 1964 valmistumiseen saakka. Kunnan palkkalistoilla oli vuonna 1922 vain 9 kansakoulunopettajaa ja yksi kätilö. Päätoiminen kunnankirjuri (entinen kunnansihteeri,  nykyinen hallintojohtaja) palkattiin vasta vuonna 1929 – siihen asti kunnallislautakunnan (nykyisen kunnanhallituksen) puheenjohtaja hoiti kaikki toimistotyöt. Vuonna 1935 astui työhön sivutoiminen koulu- ja tuberkuloosihoitaja. Kouluhammaslääkäri, hänkin sivutoiminen palkattiin 1945.  Vuoden 1972 lopussa kunnanvirastossa oli töissä jo 33 viranhaltijaa/ työntekijää ja heidän lisäkseen 200 henkeä muissa tehtävissä, puolet heistä kouluissa. Vuoden 2009 henkilöstöraportin mukaan kunnan tehtävissä oli jo 1152 työntekijää. 

Kunnantaloa on laajennettu, viimeisin lisäys on 1978 valmistunut valtuusto- ja alasali ”Mutteri”, jonka suunnitteli kunnanarkkitehti Matti Roivainen. Rakennuksen seinäreliefin ja edessä olevat ”Pirkkalan tiima” – veistoksen on suunnitellut taiteilija Mauno Kivioja. Talon edessä on kunnallispolitiikkaa ja ehkä pitkää kivikautista historiaakin symbolisoivat käräjäkivet.

Virastotalon alapuolella oleva kuntakeskuksen vanhin kivitalo on valmistunut vuonna 1957 kunnanvirkailijain asuintaloksi. Ensimmäinen yhtiömuotoinen kerrostalo valmistui NNKY:n tontille 1965. Uusien kerrostalojen tieltä on sen jälkeen purettu useita liike- ym. rakennuksia. Pirkkalan torin puolelta kadun yli pyrkii Villu Jaanisonin ”Pirkkalan ihminen”, eli Valte.

 

Kunnantalolla oli poliisiasema ja putkakin 1960-luvulla. Vuonna 1974 konstaapelien (Oiva Laiho ja Erkki Kaltto) konttori siirtyi Nokialle. Heitä ennen, pirkkalaisia pitivät järjestyksessä 1940-1960-luvulla konstaapelit Arvi Mansikka ja Eino Lasonen. 

Lyhyempiä jaksoja poliisina Pirkkalassa toimivat Arvo Paukkunen, Kalevi Liljakko, Paavo Närvänen, Tuomo Pihljerta ja Taisto Palonen. Poliisien toimisto oli pitkään kotona, eikä virastoaikoja tunnettu. Asiakkaat tulivat kun oli asiaa.

Ilmoitus Pirkkalainen lehdessä 1973

"Pirkkalan kunnanvaltuuston tavaramerkki on tavaton tehokkuus. Oli listalla mittaa minkä verran tahansa, ei se juuri vaikuta kokousten pituuteen.  Lokakuiset asiat sujahtivat läpi 27. päivä kahdessakymmenessä minuutissa. Vetkuttelusta ei voida valtuutettuja eikä puheenjohtajaa todellakaan syyttää, jos 18 pykälän naputteluun menee aikaa varttitunti. Niukka ajankäyttö kertoi myös, että keskinäisiä kiistakysymyksiä ei listalla ollut."      Pirkkalainen 2.11.1983

Kuntakeskustaa 1960-luvulla. Suupankujalla ei vielä ainuttakaan kerrostaloa. Ensimmäinen, ns. NNKY:n talo rakennettiin 1965 nykyistä toria vastapäätä. Ensimmäinen talo koulukeskukseen, yläaste ilmestyi vasta 1968. Suurimmat rakennukset ovat ensimmäisin kivitalo: virkailijatalo (1957), kunnantalo (1964), osuuskaupan liikerakennus (1961) ja nyt jo purettu säästöpankin liikerakennus (1962). Vähäjärvi on pahoin rehevöitynyt ja soistunut. Kuva: Pirkkala-Seura
Vanha ”Osuuspankintalo”, jossa sijaitsi myös aiemmin kunnan pääkirjasto , ennen kuin se muutti välillä Suupankuja 2:teen. Kuva: Pirkkala-Seura
Sama Osuuspankin kortteli 2000-luvulla, ennen uutta kirjastoa ja Afrodite ja Apollo nimisiä kerrostaloja. Kuva: Leena Koppila
TAP-pankin uudet tietokoneet esittelyssä Pirkkalainen-lehdessä vuonna 1982. Kovin oli pienet näyttöruudut vielä. Kuva: Pirkkala-Seura
Sisäkuvaa Pirkkalan ensimmäisestä liikerakennuksesta, Osuuskassan talosta, sen kirjastosta. Kuva: Pirkkalan kunta.
Pirkkalan markkinat 1980-luvulta. Kuva kunnantalon parkkipaikalta Koulutien ylitse. Taustalla jo purettu liikerakennus, jonka paikalla nyt uudet kerrostalot. Kuva: Jouko Hillukka
”Tähän se tulee”. Suupankuja 2 tontin kohdalla 1970-luvun lopulta. Kuva: Pirkkala-Seura

LISÄÄ  LIIKERAKENNUKSIA

Kunnan ensimmäinen ja pitkään ainoa liikerakennus, Osuuskassan talo, valmistui 1961. Tässä rakennuksessa oli alkuun Pirkkalan pääkirjasto, joten kirjasto tavallaan palasi juurilleen. Ennen kuin rakennus purettiin uusimman kirjastotalon ja asuinkerrostalojen Afrodite:n ja Apollo:n tieltä, tässä korttelissa oli mm.  posti, Osuuspankki, suosittu lounasravintola Mäkinen ja kodinkoneliike. Vuonna 1978 posti,  kirjasto ja joukko kauppaliikkeitä asettui Suupankujan ja Suupantien risteykseen valmistuneeseen ”ostoskeskukseen”.  Rakennuksessa oli K-kauppa, urheiluvälinekauppa ja kampaamo. Lue Pirkkalainen lehdessä 1961 ja 1978 ilmestyneet jutut aiheesta.

Kunnanjohtaja Ensio Lehtinen visio Pirkkalainen lehdessä 1973 seuraavasti: ”Kunnan toimesta vuosikymmen sitten laaditussa taajamien ensimmäisessä yleiskaavassa edellytettiin kaupunkimaisen kuntakeskuksen muodostamista Naistenmatkan alueelle, jota voidaan ainakin maantieteellisesti ja liikenteellisesti pitää kunnan keskipisteenä. Yleiskaavan toteutuminen on monestakin syystä viivästynyt; suurimpana jarruna lienee Härmälän lentokentän laajentamisuhka Pirkkalan taaja-asutuksen sisään. Uhkan poistuttua on kunnassa päästy tositoimiin tämän kuntakeskuksen kehittymättömyyden esim. kuntauudistuskeskustelussa pahana puutteena pidetyn seikan korjaamiseksi. - - - Pirkkala alkaa erottua tavanmukaisesta esikaupunkikunnasta tai –lähiöstä monessa suhteessa asukkaittensa eduksi.” Tuolloin rakenteilla tai suunnitteilla oli kahdeksan asuinkerrostaloa, ja Suupankujan ostoskeskus.  Keskuskoulun alue oli myös laajentumassa.

PDF-tiedostoosuuskauppa_1960.pdf (558 kB)
Osuuskassan talon liikerakennus valmistuu. Pirkkalainen-lehti 1961
PDF-tiedostoPirkkalainen_1978.pdf (899 kB)
Suupankujan ostoskeskus valmis. Pirkkalainen-lehti 1978
PDF-tiedostoKunnanpalvelut_1974.pdf (309 kB)
Kartta kunnan palvelupisteistä vuonna 1974
Ilmakuvaa Suupanmäeltä 1970-luvun alusta. Naistenmatkantie on vielä rakentamatta, samoin uuden kunnan talon valtuustosiipi, nykyinen seurakunnan/Valintatalon rakennus ja punatiiliset kerrostalot. Etualan kaikki liike- ja asuin rakennukset on purettu uusien kerrostalojen tieltä, kuten myös Osuuskassan liikerakennus oikealla. Pirkkalainen-lehden toimitus oli etualan Säästöpankin talon yläkerrassa. Tuleva Lentoasemantie on vielä kapea raitti – mutta eipä vielä ole lentoasemakaan (1979) valmis. Niemenmaa on lähes pelkkää metsää. Kuva: Pirkkalan kunta, kansikuva kuvateoksesta Pirkkala 1922-1972
Kaksi tuoreempaa ilmakuvaa vuodelta 1998. Kerrostaloja on noussut vasta muutamia, lähinnä Suupankujan varrelle. Suupantien varren kauppakeskus on matalahkoa rakentamista. Kuvat: Antti Jokinen.
Suupantien risteystä 1980-luvun alussa. Kuva: Pirkkala-Seura
Pirkkalan portti rakentuu 1988. Talossa on Pirkkalaisen toimitus. Kuva: Pirkkalan kunta
Autio Lentoasemantien kortteli vuonna 1997.
Kuva: Antti Jokinen
Skanskan korttelinäkymää torin suuntaan vuonna 1995. Tontti on vielä tyhjä. Kuva: Pirkkalan kunta
Kerrostalojen ja liikerakennuksen kainaloon jäänyt sembramäntyjen kuja. Puut reunustivat aikanaan tietä joka vei Suupalta länteen Ollilan pihan lävitse.
Skanskan korttelia torin suunnasta vuonna 2012. Kuva: Pirjo Jukarainen

Vuonna 1997 Pirkkalan kunta suunnitteli ns. Skanskan kortteliin (Naistenmatkantien ja Lentokentäntien kulmaan) kulttuuritaloa konsertteja ja näyttämötaidetta varten. Samalla tontille oli määrä tulla kaksi 4-5 kerroksista asuinrakennusta ja liikerakennus. Näistä vain Kulttuuritalo jäi rakentumatta. Talosta oli jo valtuustossa kiistaa – oikeisto olisi toivonut samaan rakennnukseen myös kirjastoa, vasemmisto ja vihreät pitivät nykyistä kirjastorakennusta riittävänä. Kirjasto sai lopulta uudet tilat kymmenen vuotta myöhemmin 2009. Kulttuuritoimi odottelee kunnassa kuitenkin yhä tilojaan.

Korttelisuunnitelma vuodelta 1997. Kuva: Pirkkalainen -lehti.

 

LIIKENNETTÄ JA LIIKUNTAA

Kunnan liikuntapalvelut paranivat oleellisesti Liikuntatalon valmistuttua vuonna 2000. Kuvat kertovat tilanteesta ennen ja jälkeen. Koko Koulutien varren kortteli on viime vuosina kaupunkimaistunut ja uudistus vain jatkuu liikuntatalon uuden nuorisotila-/monitoimitilasiiven myötä 2013.

Vielä 1980-luvulla tie kuntakeskuksesta etelään vei Huovintien (nykyisten Koulutien, Urheilutien ja Ollinahon tien) kautta. Vanhassa valokuvassa näkyy vielä opaste Sorkkala 5. Ollikantien alkuosan kerros- ja rivitalot rakennettiin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Samaan aikaan koulukeskus jatkoi laajenemistaan. Valtuusto päätti vuonna 1989 äänestyksen jälkeen siirtää kymmenen vuotta aiemmin valmistuneelle lentokentälle vievän tien linjauksen nykyiseen kohtaan. Poliittisesti päätös oli vaikea, sillä (1986 valmistunutta) terveyskeskusta varten hankitun tontin kauppaan oli sisältynyt lupaus siitä, ettei enempää maata lähialueelta tarvita. Nykytilanteen valossa kortteliratkaisu on myönteinen. Vähäjärven rannan ulkoilureittikin säilyi samalla.

Maantieyhteys Sorkkalaan (Koulutien kautta) ennen Lentokentäntietä 1970-luvulla. Kuva Pekka Tarvonen, Pirkkala-Seura.
Liikuntatalon tonttia. Kuva: Pirkkala-Seura
Pirkkalan liikuntatalo. Kuva: Pirkkalan kunta
Nykyisen Nordea-pankin kortteli, jossa sijaitsi Parilla-kioski ja taksiasema 1975-1983. Oikealla kyltti opastaa Koulutielle, jonka kautta kuljettiin etelän suuntaan ennen Lentokentäntien valmistumista.
Osuuspankin korttelia Koulutieltä päin katsottuna.
Kuva: Pirjo Jukarainen
Kun roskiksilla oli parhaat paikat (1995). Kuva: Pirkkalan kunta
Kuntakeskustaa 1994. Kuva: Pirkkalan kunta
Koulutien (ent. Huovintien) ja Suupantien (ent. Naistenmatkantien) risteys 1970-luvulla. Kuva: Pirkkala-Seura
Koulutien (ent. Huovintien) ja Suupantien (ent. Naistenmatkantien) risteys 1990-luvun alussa. Kuva: Pirkkalan kunta
Näkymä liikuntatalon kulmilta Koulutien suuntaan 2012. Kuva: Pirjo Jukarainen
Diakonissa Iida Laurila kotitalonsa Lepomäen edessä. Kuva: Tampereen yliopiston kansanperinnearkisto
Ilmoitus Pirkkalainen lehdessä 1975. Päivystyskin hoitui yhdellä numerolla.
Terveystalo Rohtokujalla. Kuva: Pirkkalan kunta

TERVEYSPALVELUT

Naistenmatkan terveysasema ja neuvolarakennus valmistui vuonna 1949 Lentäjänkadulle. Neuvola jatkoi rakennuksessa toimintaansa aina 1980-luvulle. Vasta vuonna 1957 saatiin kuntaan päätoiminen kunnanlääkäri, jolle oli valmistunut uusi toimirakennus ja samalla myös koti Rohtokujalle, tästä kadun nimikin on peräisin. Lääkäri Laukkasen puoliso oli ammatiltaan hammaslääkäri ja hän työskenteli Pirkkalassa eläkeikään saakka.

Kunnanlääkäriä edelsi arvostettu ja taitava diakonissa Iida Laurila, lempinimeltään ”lääkäri” joka työskenteli pitkään pirkkalaisten terveyden hyväksi vuosina 1929-1957. Alkuun diakonissan palkka tuli hänet kouluttaneen Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen NNKY:n kautta. Vasta myöhemmin kunta ja Pirkkalan seurakunta osallistuivat kuluihin.

Kunnanlääkäri Laukkasen muutettua omaan taloon kymmenen vuotta myöhemmin, otettiin entiset asuintilat terveyskeskuksen käyttöön. Sittemmin rakennuksessa on toiminut vuoroin kunnan nuorisotoimi (kymmenisen vuotta), Helaakallion mielenterveysklinikka, ympäristöterveystarkastajien toimisto ja nyt viimeksi kunnan tilapalvelut.

KUUNTELE: Pirkkala vuosikertomus 1923 ja katsaus kunnan terveysoloista vuonna 1923.

Kertoja: Eriikka Magnusson-Vainio

Get Flash to see this player.

Lehtileike: Pirkkalainen 1964
Vanha taksiasema nykyisen Nordea-pankin korttelin kohdalla 1975-1983. Kuva: Pirkkala-Seura

PIRKKALAN PIRSSIT JA LINJALIIKENNE

Pirkkalan taksiasema on "hypännyt" Suupantien yli moneen kertaan.  Ennen nykyistä sijaintiaan Suupankujan senioritalon alakerrassa se oli  tien toisella puolen Suupankuja 2 korttelissa. Tätä ennen vaatimaton "työmaakoppi" oli 1960-luvulla kunnantalon puolella, samalla kohtaa missä nyt on ekopiste. Noin 1970-luvun puolivälissä asema siirtyi hetkeksi tien toiselle puolen,  nykyisen Nordea-pankin korttelin kohdalle (valokuva). Tässä rakennuksessa oli jo mukavuuksiakin ja talon toisessa päädyssä oli "Mäkisen kioski"/Parilla-kioski. Pirkkalaisia taksiautoja oli 1970-luvun alussa seitsemän. Vuonna 2010 myönnettyjä taksilupia oli jo 21, joista 3 invatakseille.  Autoilija Yrjö Höök kertoo Pirkkalainen –lehdessä 1968 tästä vaiheesta seuraavasti:

”Tähän johonkin me se taksipaikka saadaan, kunhan kunnanjohtaja ehtii sen osoittaa. Vahinko vain, että me kaikki ei olla tässä mukana. Ketola ja minä nyt aluksi alamme päivystää tässä. Puhelinkin on jo maksettu.  - - - Ehkä tämä hiukan helpottaa asiakkaitakin, ne kun joskus soittelee illalla ja pyytelee anteeksi että vaivataan. ”

Tuon ajan tieolot olivat edelleen varsin haastavat. Linja-autoliikennöitsijä Antti Suojärvi kertoi samassa jutussa ”Harvaa on Pirkkalan liikenne”, Pirkkalainen –lehdessä 1968:

”Tänne pitäisi saada heti alkuun noin kuusi kilometriä pikitietä, olen sen monasti laskenut.  Kyllä se alkuun riittäisi. Autot ovat kovilla varsinkin näin syksyllä. Joka päivä ne joudutaan pesemään sisältä ja ulkoa, pestäämpä joskus parikin kertaa päivässä.”

”Ovat nämä pirkkalaiset mukavaa väkeä matkustajina, kyllä ne joskus ovat vihaisia olleet, mutta ovat jo rauhoittuneet. Pitäisi ensin rakentaa kunnon tiet ja sitten vasta asutus, nyt kun se tahtoo olla päinvastoin.”

”Kyöstin ja Lepomoision suunta on kyllä vähän jäänyt mottiin, mutta se paranee varmasti pian kunhan saamme linjan sinne avatuksi. Eivät ne ihmiset aina käsitä, että ei sinne ajamaan pääse isolla, sellaisella 12 metriä pitkällä linja-autolla, ennenkuin ne tiet on saatu kuntoon. Olihan niissä vanhemmissa autoissa kapeat käytävät, mutta kun lait ja asetukset ovat rajoittaneet. - - - Eihän sitä aina huomaa kuinka itsekunkin peräpää tässä levenee iän mukana.”

Alkuun - ja osin edelleenkin - kyytejä tilattiin Pirkkalassa soittamalla suoraan kuljettajille, kaikkina kellonaikoina. Vuonna 1968  autoilijat Toiva ja Pajunen ilmoittivat hankkineensa radiopuhelimet ja yhteisen keskusnumeron. Ns. ulataksi järjestelmä tuli Suomeen 1953 ja Pirkkalaan 1972.  Tällöin niihin taksiautoihin, joissa oli radiopuhelin välitettiin kyydit keskuksen kautta. Viesti kulki  suljettua radioverkkoa eli ULA-verkkoa pitkin. Asiakas sai nopeammin kyydin ja taksiautoilijoilta väheni hukka-ajo ja turha odottelu. Nyt taksiliikenteessä käytetään datavälitystä. Asiakas soittaa Tampereen alueen keskukseen, josta kyytien tilaukset lähetetään auton tietokoneeseen.

Uutinen Pirkkalainen-lehdessä 1983
Taksin tilaus sujuvoitui kun ns. ULA-taksit ilmestyivät. Ilmoitus Pirkkalainen-lehdessä toukokuussa 1968.
Linja-auto Härmälästä Pyhäjärven sahalle (Pereelle). Kuva: Aaro Kemppainen.
Suojärven linja-auto. Kuva: Aaro Kemppainen

 

Lähteet:

  • Mauranen, Tapani (1995) Taksi! Matka suomalaisen taksin historiaan. Suomen Taksiliitto.
  • Olavi Horsma-aho, Raili Taberman (1997, toim.) Pitkin poikin Pirkkalaa. Pirkkalan kunta, perinnetoimikunta.  Gummerus, Jyväskylä.
  • Pirkkalan kunta (1973) Pirkkala 1922-1972 kuvateos.