Vuoden 2016 kesäretki

 

KESÄRETKI KOTKAAN JA VERLAAN 13.8.2016

 

Pirkkala-seuran 31. kesäretki (järjestysnumero tarkistettu) alkoi sateisissa merkeissä, kun suomenvirolaisen Valdo Tornin luotsaama Ikaalisten Auton 63-paikkainen turistibussi hieman etuajassa parkkeerasi kunnantalon edustalle. Nopean lastauksen ja parin Naistenmatkantien pysähdyksen jälkeen olimme moottoritiellä matkalla Kotkaan.  Tiivis aikataulumme ei sallinut välipysähdyksiä ja ensimmäisen kohteemme Merikeskus Vellamon edustalla olimme vain muutaman minuutin myöhässä.

Arkkitehti Ilmari Lahdelman suunnittelema Vellamo valmistui Kotkan kantasatamaan v. 2008. Sen julkisivut ovat peltiä ja lasia. Sisätilojen muodot ovat kaarevia. Sekä seinissä että lattioissa on käytetty runsaasti puuta. Talossa toimivat Suomen merimuseo, merivartiomuseo sekä Kymenlaakson maakuntamuseo. Julkisessa rakentamisessa tuttuun tapaan talon 26 miljoonan euron kustannusarvio ylittyi, lopullisten kustannusten ollessa 38 miljoonaa.  Tunnin mielenkiintoisen opastetun kierroksen jälkeen meillä oli tilaisuus jatkaa tutustumista omatoimisesti ja käydä monipuolisessa museokaupassa. Vierailumme kruunasi maittava Vellamo buffet talon Laakonki-ravintolassa.

Kotkan oppaamme Airi ja Kari johdattelivat meidät Kotkan veistospromenadin kautta eteenpäin. Ohitimme Toivo Pekkasen puiston ja Sibelius-puiston sekä Josef Stenbäckin suunnitteleman v. 1898 valmistuneen 1500-paikkaisen tiilikirkon.  Kotkansaaren kierroksemme jatkui kohti Katariinan meripuistoa.  Puisto, jonka pinta-ala on 20 hehtaaria, perustettiin öljysataman paikalle. Työ alkoi säiliökentän puhdistuksella v. 2004 ja puiston rakentaminen jatkuu edelleen.  Vaikka satoi ja 15 sekuntimetrin etelätuuli nosti merelle usean metrin aaltoja, osa matkalaisista uskaltautui lyhyelle puistokierrokselle. Muutama sateenvarjo sai lopullisesti siipeensä ja kastuimme. Raju tuuli tuntui kuitenkin yllättävän lämpimältä, kun asteita oli noin 15.

Seuraavan kohteemme, Sapokan vesipuiston rakentaminen alkoi v. 1990 Sapokanlahden pahoin saastuneelle alueelle. Se puhdistettiin ja vedenpintaa nostettiin padolla 30 cm. Sapokka valmistui v. 1994 kaikkien ikäryhmien keitaaksi ja kotkalaisten erityiseksi ylpeyden aiheeksi. Se on kaupungin keskeinen matkailukohde, joka vetää puoleensa myös puutarha-alan ammattilaisia ja harrastajia. Puiston elementtejä ovat kasvillisuuden lisäksi vesi, kivet ja valaistus. Merivesi syöksyy lahdelmaan noin 20 metriä korkeasta putouksesta ja hapettaa alueen vettä. Puhdistusta avustavat myös lahteen istutetut karpit. Puistossa on esillä toistakymmentä taiteilija Hannele Kylänpään pronssista eläinveistosta sekä kesällä 2016  professori Eero Hiirosen haponkestävästä, kiillotetusta teräksestä tehtyjä figuureita.  Tietoja Kotkan puistoista

Kotkan Maretariumiin ehdimme tutustua vain pikaisella huoltokäynnillä, koska meillä oli kiire viimeiseen kohteeseemme, Unescon maailmanperintökohteeksi v. 1996 hyväksyttyyn 52 vuotta sitten toimintansa lopettaneeseen Verlan puuhioke-ja pahvitehtaaseen Kouvolan Jaalassa. Olimme 15 minuuttia aikataulustamme myöhässä, mutta hitaasti edennyt kahvijono ei mahdollistanut alueen myyntipisteissä käyntiä ennen klo 18 alkanutta tehdaskierrosta. Onneksi Verlan puodit joustivat aikatauluistaan ja olivat auki vielä kierroksemme päätyttyä.

Tehdaskäyntimme alkoi historiallisella diaesityksellä, minkä jälkeen lähdimme opastetulle kierrokselle.  Saimme konkreettisen kuvauksen kuusipuun jalostumisesta pahviksi. Työ oli erityistä huolellisuutta vaativaa, mistä johtuen suuri osa työväestä oli naisia. Kierroksella ihmettelimme alkuperäisillä paikoillaan olevia koneita. Ne olivat nerokkaasti suunniteltuja ja toimivia, mutta eivät menisi läpi tämän päivän työsuojelutarkastuksissa.  Erityisen muistettava työntekijä oli Maria Mattson, joka jäi eläkkeelle 77- vuotiaana työskenneltyään samassa työpisteessä 50 vuotta. Valmiiden pahviarkkien taitava lajittelu painon mukaan tapahtui samoilla sijoilla ja Marian jalanjäljet ovat edelleen nähtävissä tehdassalin järeällä puulattialla. Verlan pahvi oli maailmankuulua. Hyvä maine tunnettiin myös Bangladesissa. Niinpä tehdas sai sieltä v. 1978 pahvitilauksen, 14 vuotta sulkemisensa jälkeen.

Matkamme jatkui sateisessa säässä Jaalan, Vierumäen ja Lahden kautta Pirkkalaan. Matkalla pysähdyimme ainoana sateettomana hetkenä yhteiskuvaan v. 2014 vuoden kyläksi valitun Iitin Vuolenkosken raitille kioskin ja B-oikeuksin varustetun kesäravintolan edustalle. Yrittäjä taisi jo iloita täyspotista, kun suuri turistibussi pysähtyi kohdalle. Potretti tuli ja yrittäjäkin sai meistä muutaman asiakkaan. Kotiin ehdimme puoli kymmenen paikkeilla.

Sää ei tällä kertaa meitä suosinut, mutta kävimme sateesta huolimatta läpi hyvässä hengessä kaikki suunnittelemamme kohteet.  Siitä kiitos kaikille matkalaisille. Erityiskiitos suurta bussiamme taitavasti luotsanneelle Valdo Tornille ja Ikaalisten Autolle. Kiitokset Kymen Matkailulle ja sen oppaille monipuolisesta paketista, samoin Verlan tehdasmuseolle elävästä opastuksesta.  Vellamo-buffet Laakongissa oli maittava, samoin Verlan Makasiinikahvilan piiraat, vaikka tarjoilumme hieman tökkikin. Mukanamme oli myös Merita Hedin Pirkkalaisen toimittajan ominaisuudessa, kiitos.  Hänen kuviaan on liitetty tähän matkakertomukseen. Osa kuvista on Pentti Oravasaaren kamerasta, kiitos Pentti.

 

Matkaterveisin

Matti                                                                                                                                  

 

Pirkkalaisen toimittajan Merita Hedinin juttu retkestä 

 

 

Pirkkala-seuran kesäretkellä tutustuttiin puistoihin ja historiaan

 

Luvassa oli navakkaa tuulta, iloista mieltä ja bussilastillinen puheensorinaa, kun Pirkkala-seuran kesäretki alkoi Suupalta kohti Kotkaa ja Verlaa.

Pirkkala-seuran vuotuinen kesäretki oli jälleen niin suosittu, että bussikin piti vaihtaa Ikaalisten Auton suurimpaan ajopeliin, 63+1-paikkaiseen, vielä lähtöä edeltävänä iltana.

Taas meille valikoitui tällainen merellinen kohde. Viime vuonna olimme Naantalissa, ja pääsimmepä Naantalin Matkailun esitteeseenkin. Siellä me poseeraamme ryhmäkuvassa Kultarannassa, matkanjohtajana toimiva Matti Pitkänen myhäilee.

Pirkkala-seuran retki oli järjestyksessään jo 31:s. Edellisen kerran Kotka oli kohteena vuonna 1991, joten tutustumiskohteita merikeskus Vellamoa, Sapokan vesipuistoa ja Katariinan meripuistoa ei tuolloin ollut vielä olemassakaan.

Ihmeteltävää ja ihasteltavaa riitti. Merikeskus Vellamo on jo arkkitehtonisesti mielenkiintoinen. Hyöky-nimisen rakennuksen kaltevalta katolta avautuvat vaikuttavat maisemat yli satama-alueiden.

Sisältä rakennuksesta löytyy monia näyttelyitä Kotkan kaupungin perustamishistoriasta merimiestatuointeihin asti. Erityisen sympaattinen on venenäyttely, josta löytyy perinteisten kalastusalusten ja kilpapurjehduskaluston lisäksi muun muassa Tove Janssonin puupaatti Victoria, jolla Jansson kulki mökkimatkat Pellingin ulkosaaristoon Klovharu-nimiselle luodolle.

Näyttelyssä on esillä myös ammetta pienempi muovivene, jolla huimapäät Raivo Roosna ja Alex Lepajõe loikkasivat vuonna 1984 Neuvosto-Virosta Suomen kautta Ruotsiin.

Opastetuilla kiertokävelyillä Katariinan meripuistossa ja Sapokan vesipuistossa päästiin tutustumaan useaan kertaan palkittuun kotkalaiseen puistorakentamiseen ja 15 m/s puhaltaneeseen merituuleen, joka teki selvää jälkeä kampauksista ja sateenvarjoista.

Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen on vuosikymmenten sitkeällä työllä saanut muutettua liejuiset ja saastuneet satama-alueet ja vesijättömaat upeiksi puistoiksi, jotka ovat täynnä oivaltavaa, kansantajuista taidetta ja vesiaiheita.

Kiertoajelulla keskusta-alueella kuultiin tarinoita Kotkan merkittävistä rakennuksista ja merkkihenkilöistä, nähtiin veistospromenadin nykytaidetta ja piipahdettiin pikaisesti Maretariumissa, suomalaisten kalojen luonnonmukaisessa akvaariossa.

Aikamatkalla paperitehtaassa

Toinen kesäretken kohde oli Verla, Jaalassa - ja nykyisin Kouvolassa - sijaitseva ruukkialue. Pahvin valmistus on päättynyt Verlassa vuonna 1964 ja tehdas on museoitu niille sijoilleen. Verlan pahvia olivat muun muassa kouluissa aikoinaan tutuiksi tulleet opetustaulut.

Kiertokäynti tehtaassa todistaa, että ajat olivat aikoinaan toiset. Tehtaan laitteista yksikään tuskin täyttäisi nykyisiä turvamääräyksiä. Työvuorot kestivät 12 tuntia, vain sunnuntai oli vapaa, eväät syötiin koneen vieressä seisaaltaan ja pitkälti yli 70-vuotiaat työntekijät nostelivat 50-kiloisia pahvinippuja ja vipusivat 200-kiloisia pinoja. 75-vuotiaan selkäänsä valitelleen työntekijän terveyssisar määräsi voimistelemaan kattoon kiinnitetyissä voimistelurenkaissa.

Naiset puolestaan kiikkuivat suurten pahviarkkien kanssa kapeilla lankuilla laittaessaan pahvit kuivumaan 4-kerroksisessa kuivaamossa, jossa lämpötila oli jatkuvasti yli 70 astetta.

Karuista oloista huolimatta tehdas oli pidetty työpaikka ja pisin työura tehtaassa kesti peräti 51,5 vuotta. Siitä ovat todisteena työpisteen lattiaan syöpyneet kengänjäljet.

Puunjalostusteollisuuden tehdasmuseo ja Verlan ruukkikylä ovat Unescon maailmanperintökohde. Ruukkikylässä on myös pieniä käsityömyymälöitä, kahviloita, ravintola ja kyläkauppa.

Pirkkala-seuran retkeen sisältyi myös kulinaristisia iloja. Lounas nautittiin Merikeskus Vellamon Laakonki-ravintolassa ja kahvilla ja piirakoilla herkuteltiin Makasiinikahvilassa Verlassa. Lounaalla Matti Pitkäseltä jo udeltiin ensi kesän retkikohdetta. Vaihtoehtoisia suunnitelmia on kaksi. Kun seuran hallitus on kokoontunut ja tehnyt asian suhteen päätöksensä, julkistamme tiedon. Kaikki aikanaan, Matti Pitkänen myhäilee jälleen.